sunnuntai 16. elokuuta 2015

Jännittävää, nyt se alkaa...

Alkutilanteessa päärakennus oli ollut tyhjillään pari vuotta, mutta käytännössä se tarkoitti sitä, että kaikki oli kuin sieltä oltaisiin vain piipahdettu naapurissa käymään: kattilat ja paistinpannut oli pesty ja kumollaan hellalla, sanomatlehdet olivat pöydällä, takit naulakossa ja kengät eteisen matolla. Elämisen jäljet olivat näkyvissä ja kaiken peitti paksu pöly.





















Ensimmäiseksi piti alkaa tyhjentämään huoneita tavaroista ennen kuin päästiin itse asiaan eli purkamaan lastulevyt seinistä, muovimatot lattioista ja katsomaan, missä kunnossa hirret ovat.



Tyhjennys olikin melkoinen urakka: yläkerrasta paljastui kaatopaikka! Ymmärrän kyllä, että vanhat ihmiset säästävät esimerkiksi viilipurkit, jotka huolellisesti pestään ja pistetään nätisti pinoon kaappeihin. Koskaanhan ei tiedä mihin niitä tarvitsee; näin elokuussa ainakin marjojen pakastusrasioiksi. Mutta sitä en ymmärrä, että ne viilipurkit syönnin jälkeen heitetään likaisena vaan pois; yläkertaan tai pihalle navettarakennukseen, ja eletään siinä roskien ympäröitävänä. Suorastaan järkyttävää!


Yläkerta ennen ja 
yläkerta jälkeen...


Yksistään yläkerrasta kannettiin jätelavallinen poisheitettävää roskaa. Navettarakennuksessa on vielä samanmoinen määrä, jos ei enemmänkin...



Urakoinnin välissä ja päivän päätyttyä piti kehitellä jotain muuta mielenvirkistystä ettei lyö kinttaita tiskiin heti alkajaisiksi, joten tehtiin kukkapenkkiä rantasaunan luokse...


...käytiin pyöräilemässä ja... 


...katsomassa maisemia lähiympäristössä...


...ihailtiin ilta-auringon leikkiä mökkirannassa...


...ihailtiin aina erilaisia pilviä ja eriväristä järven pintaa...


...nautittiin iltaruskosta...


...ja keitettiin nokipannukahvia mökkirannassa ja herkuteltiin lanttukukolla, perinteisellä karjalaisella herkulla.





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos, kun kommentoit. Teit minut iloisiksi :)
Arvostan mielipidettäsi kovasti.

Tervetuloa toistekin!