ja muuten kuin sinnittelemällä kuten luonnon kasvit...
Kun lunta vaan tulee ja tulee...
Mutta tuo puhdas ja keveä lumisade on muuttunut märäksi ja raskaaksi loskaksi, joten hieman hassulta tuntuu pohtia tällaista nyt. Helmikuu on mielestäni vielä oikea talvikuukausi, vaikka laskiainen kääntää talven kevään odotukseksi. Maaliskuussa alkaa hieman enemmän kevät jo hiipiä mieleen vaikka pakkasta on vielä usein päivälläkin. Viimeistään kevätpäiväntasauksen jälkeen ollaan lähempänä kesää kuin talvea ja toivotaan, että "maaliskuu maita näyttää".
Talvikausi on muutenkin ollut erilainen perheessämme: toinen asuu töiden vuoksi vanhassa kodissa vanhalla paikkakunnalla ja toinen uudella kotipaikkakunnalla, näemme toisiamme noin kerran kuussa ja tavarapaljous kulkee edestakaisin.
Toinen suuri ja surullinen asia oli Ihanan koiraystävämme Sampon kuolema. Nyt uusi koiraystävämme Venla valloittaa koiranmentävää aukkoa sydämessämme.
Täytyy myöntää, että sisulla ja päivä kerrallaan mennään kohden kesää, vaikka välillä melkoista sumua onkin,
iloitaan auringosta,
Parasta ehkä tässä vaiheessa vuotta on se, kun on multaa kynsien alla ja tunne, että voiton puolella ollaan: kesää ihannoiva on jälleen kerran selvinnyt sydäntalvesta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos, kun kommentoit. Teit minut iloisiksi :)
Arvostan mielipidettäsi kovasti.
Tervetuloa toistekin!