Aika on mennyt hurjalla vauhdilla; osa muuttolaatikoista on vielä purkamatta (oikeastaan iso osa), kyläyhteisöön sujahdettu todella vaivattomasti (suurkiitos kyläläisille vastaanotosta), hämmästelty saariston kauneutta (tähän ei kai kyllästy koskaan!) ja saatu Ränsistyneellä ranchillakin hieman aikaan (mm. säilöttyä talven varalle ja leivinuuni purettua).
Kädet ovat olleet täynnä hommaa jopa niin kovasti, että ehdimme lämmittämään rantasaunaa vasta syyskuussa. Silloin myös aloitimme uimakauden... viimeksi rantasauna lämmitettiin jouluaattona, saunottiin pienen 5-hengen perheemme voimalla ja silloinkin alkoi saaristossa satamaan lunta.
Kodassa juopasimme nokipannukahvit ja totesimme yhdestä suusta, että kyllä elämä on ihanaa ja loppujen lopuksi se ihanuus koostuu pienistä asioista. Yllättävintä ehkä on ollutkin tänne maalle muutossa todella vauhdilla tapahtunut elämänlaadun parantuminen.
Toinen yllättävä asia on ollut täydellinen pimeys ja otsalampun mukaan ottaminen. Se tahtoo aina jäädä matkasta pois, vaikka sen paikka on naulakossa takin vieressä! Muka lähtee pikaisesti kipaisemaan talon seunustalla olevalla roskiksella tai kompostiastialla, ja aina saa palata takaisin hakemaan lamppua, koska roskista tai kompostia ei yksinkertaisesti näe.
Länsilaikamme on täyttänyt vuoden ja on kasvanut vauhdikkaaksi koiraksi. Uusi harrastuksemme on nykyään polkukelkkailu. Siinä koira saa juosta sydämensä kyllyydestä ja itsekin pääsee nauttimaan vauhdin hurmasta. Täytyy vain muistaa se otsalamppu!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos, kun kommentoit. Teit minut iloisiksi :)
Arvostan mielipidettäsi kovasti.
Tervetuloa toistekin!